Uutiset

28.10.2018 klo 20:15

Mukaan suunnittelemaan Juhlaleiriä 2019?

Hirvenhiihtäjät täyttävät ensi vuonna 60 vuotta ja juhlaleiriä vietetään tällä kertaa talvella...

04.10.2018 klo 13:29

Syyskokouksen kokouskutsu ja hallitushakua!

' Lippukunnan sääntömääräinen syyskokous järjestetään tänä vuonna maanantaina...

16.09.2018 klo 21:55

Samoajat ja tarpojat fillaroimassa Tennilän maastoissa

Alunperin koko viikonlopun tapahtumaksi suunniteltu Fillarihaikki typistyi lopulta päiväretkeksi ilmeisesti kun lauantaiksi luvatut...

17.09.2018 klo 08:10

Sinustako partiolainen?

Hei juuri sinä! Hollolan Hirvenhiihtäjät on elinvoimainen lippukunta, joka toimii ympäri Hollolaa tehden yli 200...

18.08.2018 klo 09:57

Muistamisia Alkupamauksessa

Alkupamauksen lipunnostossa muistettiin ansioitunutta hirvenhiihtäjää sekä pestattiin tulevan toimintakauden...
Kahden kansallispuiston vaellus 26.6.-1.7.


Tiistai

HHH Hiidenportin vaellus lähti liikkeelle Sovituksenkirkolta kolon pihasta, jossa rinkat, ruuat ja muut tarvikkeet sekä yhdeksän vaeltajaa ja kaksi koiraa pakattiin kahteen Ford Focus -merkkiseen traktorin, tila-auton ja ratakilpurin yhdistelmäajoneuvoon. Vähän meinasi olla täyttä, mutta lopulta koko konkkaronkka oli autoissa ja matka saattoi alkaa. Hiidenportin kansallispuistoon Sotkamoon ajettiin yhden pysähdyksen taktiikalla, lounasta syötiin Kuopiossa ja perillä oltiin noin puoli viiden aikoihin illalla. Vaatteiden vaihdon ja rinkkojen pakkauksen jälkeen lähdettiin tarpomaan parkkipaikalta kansallispuiston suuntaan kohti Iso Oravijärven laavua. Matkan varrella pidettiin ruokatauko Pitkä-Portin tulipaikalla ja perillä Iso Oravijärven laavulla oltiin ennen puoli kymmentä illalla. Telttojen pystytyksen jälkeen paistettiin vielä makkarat iltapalaksi ja sitten jo peti kutsui pitkän päivän päätteeksi.

- Jantunen


Keskiviikko

Keskiviikko aamu oli aikainen ja oli hyvä sää. Söimme puuroa kiisselin kanssa. Pakattiin teltat ja rinkat kasaan ja lähdettiin kävelemään. Kävelimme Palolammelle parissa tunnissa (taukojen kanssa 3,5 h toim.huom.) ja aloimme tekemään ruokaa. Matkalla itkettiin ja huomattiin, että rinkkaa piti korjata. Söimme Palolammella Carbonaraa. Palolammen ranta oli kaunis. Lähdimme ruoan jälkeen tarpomaan Hiidenportille. Siellä otettiin kuvia ja pelättiin korkeita paikkoja. Hiidenportilta lähdettiin kävelemään Urpovaaraan, jossa aiottiin olla yötä. Saavuimme aika myöhään Urpovaaraan. Päivä oli rankka ja kivulias. Suvi sai hengenahdistuksen ja rakkojakin saatiin jalkoihin.

- Annikki ja Suvi


Torstai

Torstaiaamuna syömisen ja varusteiden pakkaamisen jälkeen aloitimme päivän etapin kiertämällä kaatuneiden puiden ansiosta esteradaksi muuttuneen tien metsän kautta. Sen jälkeen edessä oli soratietä, jolla käveleminen oli helppoa ja nopeaa, mutta myös äärimmäisen tylsää. Päivän suunnitelmana oli kulkea kartalla näkyvää ”UKK-reittiä” seuraavalle yöpymispaikalle (Teerisuon laavu). Soratien päättyessä myös tylsyys loppui heti, sillä UKK-reitti osoittautui niin pahaksi ninjaradaksi, että siihen verrattuna Urpolammen esteet alkoivat vaikuttaa lähes mukavilta. Kaatuneiden puiden ylitse ja alitse raahautuva joukkomme eteni kuolettavan hitaasti, joten päätimme keskeyttää yrittämisen ja palata takaisin ensimmäistä kohdalle osuvaa tietä pitkin. Vaikeudet eivät kuitenkaan olleet vielä ohi, sillä yksi ryhmämme jäsen huomasi pudottaneensa kännykkänsä matkalle. Osan ryhmästä oli siis kuljettava uudelleen kamalan ryteikön kautta.


Rankasta ramboilusta huolimatta kännykkää ei löytynyt. Kiertotietä pitkin palanneet vaeltelijat alkoivat myös olla väsyneitä, joten ruokatauko oli tarpeen. Tien vieressä Trangioiden ääressä hajonneimmatkin kokosivat itsensä kasaan ja tankkasivat kaloreita loppupäivää varten. Uudeksi kohteeksi valittiin Kitulanlammen laavu.


Matka jatkui samaa soratietä takaisin päin. Kilometrit kuluivat tasaisen verkkaisesti, mielessä pyörivät sateet, joita illaksi oli luvattu. Pian erään vaeltajan silmät kohtasivat karun näyn: tiellä makasi kauan kadoksissa ollut kännykkä. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti, ettei se enää koskaan tulisi tuntemaan käyttäjänsä kosketusta lasisella pinnallaan, eikä katselemaan tämän kasvoja etukameransa kautta. Auton alle jäänyttä ruttuista ja halkeillutta puhelinta ei voitu pelastaa, mutta ainakin se pääsi kotiin omistajansa luokse.


Lähempänä Kitulanlampea muutama vesipisara ilmestyi seuraksemme, mutta varsinaista sadetta saimme vielä odottaa. Perillä pystytimme teltat, mutta suurin osa vaellusryhmästämme päätti hyttysistä huolimatta yöpyä laavussa. Yöllä alkoi sade, ja jotkut nukkuivat enemmän kuin toiset.
- Samuli

 

Perjantai

Heräsimme Kitulanlammen laavussa hyttysten syöminä ja hyvin väsyneinä. Yönä ei tullut paljoa nukuttua. Keli oli varsin masentava, vettä satoi ja tuli koko päivän satamaan. Aamiainen ei eronnut muista päivistä kosteita olosuhteita lukuunottamatta, jälleen oli puuroa nutellalla.


Kun tavarat olivat kasassa lähdimme taivaltamaan kohti Käärmesärkkää. Sateesta huolimatta jotkut väittävät hyttysten häiritsevät kovasti. Iso osa porukasta ei kuitenkaan valittanut hyttysistä, sateesta kylläkin. Jos muut kuitenkin olisivat väittäneet nauttivansa silloisesta tilastaan, olisivat he luultavasti valehdelleet. Lounaaseen mennessä oli nimittäin suuri osa porukasta kastunut merkittävästi.


Lounaalla valmistimme varsin mautonta riisi-soija-kasvis-mössöä. Kaikilla oli kurja olo sateesta johtuen ja jotkut päätyivät lopulta puukatokseen syömään (jos joku väittää et käytiin huussis syömäs ni se on sit vale).


Matka jatkui ja keli pysyi muuttumattomana. Lopulta pääsimme Käärmesärkän parkkipaikalle, jossa pidimme pienen tauon. Sieltä lähdimme hyvin pian kävelemään kohti Peurajärven virkistysalueella sijaitsevaa Mäntyjärven laavua. Emme pysähdelleet yhtä useasti kuin muina päivinä, kaikilla oli mielessä vain perille pääsy.


Kun saavuimme lähemmäs matkan päätä, päätimmekin yöpyä Jokisuun kodalla. Päätös osoittautui oikeaksi. Pystyimme kuivaamaan märkiä vaatteita lämpimässä kodassa ja myös valmistamaan ruokaa poissa sateesta ja kylmästä. Ilta sujui rauhallisesti kodan lämmössä. Eräät porukassamme ryhtyivät kuivaamaan läpimärkiä kenkiään keitetyillä kivillä, toiset taas grillaamalla niitä nuotiolla. Ennen nukkumaanmenoa paistettiin vielä lettuja. Uni maittoi kurjasta säästä huolimatta ja ei aikaakaan kun kaikki vetelivät sikeitä telttojen uumenissa.

- Tapio ja Aatu


Lauantai

Aamulla heräsimme hyvässä säässä, vaikka yöllä ja edellisenä päivänä oli satanut kovasti. Teimme aamupalaa kodassa, jossa märät vaatteemme olivat kuivuneet. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme kävelemään kohti Käärmesärkkää, josta ajoimme autoilla Urpovaaran parkkipaikalle syömään lounasta samalla kun Jantunen haki Urpolammelle unohtuneen kuivatusnarun. Välillä satoi hieman vettä. Ruuan jälkeen nousimme taas autoihin ja ajoimme Tiilikkajärven kansallispuistoon, joka ei ollut kovin kaukana. Tiilikkajärvellä kävelimme monen suon läpi. Uiton mökin kohdalla otimme rinkat pois selästä ja kävelimme ilman rinkkoja autiotilalle, josta löytyi torppa, navetta, savusauna ja lampola. Kävelimme takaisin rinkkojen luokse ja lähdimme ne selässä kohti Venäjänhiekkaa. Sinne päästyämme laitoimme teltat pystyyn ja aloitimme iltaruuan teon. Venäjänhiekalla oli kaunis hiekkaranta ja sääkin oli parhaimmillaan joten päätimme käydä uimassa. Vesi oli aika lämmintä, mutta tuuli oli vähän liian viileä. Venäjänhiekan huussi oli rakennettu hienosti ja se oli helposti hienoin huussi mitä matkamme varrelta löytyi. Illalla osa söi vielä lettuja nuotion ääressä, jonka jälkeen kaikki menivät nukkumaan.

- Ansa ja Laura

 

Sunnuntai

Sunnuntaina oli tarkoituksena lähteä kohtuullisen ajoissa liikkeelle, jotta päästään kotiinkin ihmisten aikaan. Vaelluksen johtaja Jantunen oli kuitenkin laittanut herätyksen puhelimesta väärälle päivälle ja nukuimme puolitoista tuntia tarkoitettua pitempään. Reissun ripeimpien aamutoimien jälkeen pääsimme liikkeelle kuitenkin vain hieman yli tunnin tavoitetta myöhempään. Noin 3,7 km kävely Venäjänhiekan leiripaikalta Sammakkotammen parkkipaikalle sujui vähän yli tunnissa ja sitten reissun kävelyosuus olikin ohi. Tiilikkajärven kansallispuistosta suuntasimme Rautavaaran Metsäkartanon leiri- ja kurssikeskukseen, jossa lämmin sauna ja lounas meitä odottivat. Saunomisen ohessa pestiin trangiat, sitten menimme syömään. Maittavan ja riittävän lounaan jälkeen suuntasimme kotia kohti. Rautavaaralta ostettiin matkaevästä, Joroisten Jari-Pekalla pidettiin tauko ja noin kahdeksan aikaan illalla oltiin Lahessa.

- Jantunen


Kaikki olivat mukana hienolla asenteella. Vaikka välillä vähän harmittikin (perjantain sadepäivänä vähän enemmänkin), niin koko porukka käveli sitkeästi reissun läpi.


Reitti:

Ti 26.6. Käärmesärkkä - Pitkä-Portti (Hiidenportti) - Iso Oravijärvi, yht. 6,2 km

Ke 27.6. Iso Oravijärvi - Kovasinvaara - Palolampi - Urpolampi yht. 15 km

To 28.6. Urpolampi - UKK reitti Perävaarantietä pitkin Valtimontielle 5284 - Urpovaara - Kitulanlampi yht. 13,6 km

Pe 29.6. Kitulanlampi - Pitkä-Portti - Käärmesärkkä - Jokisuu (Peurajärvi) yht. 9,7 km

La 30.6. Jokisuu - Käärmesärkkä (Peurajärvi), Sammakkotammi (Tiilikkajärvi) - Uiton kämppä - Tiilikanautio - Uiton kämppä - Venäjänhiekka yht. 10,6 km

Su 1.7. Venäjänhiekka - Sammakkotammi yht. 3,7 km


Kokonaisuutena ti-su 58,6 km

 

 

 

 

Kahden kansallispuiston vaellus
Takaisin